perjantai 20. helmikuuta 2015

Erityisen hyvä katkarapupasta

Eihän tämä ole mikään ruokablogi, mutta nyt on pakko jakaa tämä ohje. Oli nimittäin mielettömän hyvää pastaa. Harmi etten tajunnut ottaa kuvaa, mutta käyttäkää mielekuvistusta: syvällä lautasella on tuoreista katkaravuista, kermasta ja porkkanasta auringon väriä saanut mehukas annos.
Ja mikä siitä sitten teki niin hyvää? Kokeile itse, niin ehkä osaat kertoa.

Näin tein annoksen kahdelle.

1/2 kiloa juuri hallista tuotuja tuoreita katkarapuja kuorineen
2 pulskaa valkosipulinkynttä
3 cm aika tulista chiliä ohuina siivuina ilman siemeniä
5 cm purjoa
4 tuoretta herkkusientä siivuina
pikku loraus soijakastiketta
aivan vähän suolaa
keskikokoinen porkkana
2 dl ruokakermaa (15%)
puolikkaan sitruunan mehu
silputtua persiljaa

Kuorin katkaravut ja poistin suolen. Jätin odottamaan sivuun.
Laitoin pastaveden kiehumaan, hieman suolaa sekaan.
Kuorin porkkanan ja tein siitä kuorimaveitsellä ohuita nauhoja.

Silppusin valkosipulinkynnet ja ohuiksi siivuiksi chilin ilman siemeniä. Puhdistin purjon hiekasta ja silppusin. Laitoin kaikki kylmälle pannulle (levy aluksi 9:lle), annoin "kuivahtaa" hiukan levyn lämmetessä, että purjoon tarttunut vesi haihtui. Sitten kaadoin oliiviöljyä hyvän lorauksen.

Puhdistin herkkusienet ja viipaloin ohuiksi siivuiksi. Lisäsin pannulle, laskin levyn lämpöä.  Kääntelin ja annoin ruskistua kevyesti. Jouduin odottelemaan hetken, että pastavesi kiehuisi. Paistinpannua oli pakko siirtää hetkeksi levyltä sivuun, etteivät sienet ruskistuisi kuiviksi.

Kun sain 6 minuutin pastan kiehumaan, lisäsin pannulle katkaravut yksitellen. Käänsin, kun toinen puoli oli saanut väriä, lisäsin ihan vähän soijaa ja suolaa. Kääntelein tietty koko lystiä ja sekoitin porkkananauhat mukaan. Hetken päästä kaadoin kermaa, sekoittelin, lisäsin sitruunamehun, ja hetken päästä vielä loput kermat purkista ja persiljasilpun..  Vihreä tuore persilja sain kastikkeen keltaoranssin sävyn hehkumaan.

Nostelin pastan pannulle, pyöräytin sekaisin kerran, kaksi. Tein katkaravuista tasajaon lautasille, molemmille tuli kuusi. Sitten kauhalla loppuherkku puokkiin - ok, sai mies vähän enemmän.

Eniten tässä ruokalajissa vei aikaa pastaveden kiehuvaksi saaminen. Syömiseen taisi hurahtaa nelisen minuuttia. En siis ehtinyt ajatella saatika hakea sitä kameraa tai puhelinta. Tarjolla oli parmesaaniraastetta pastan päälle, mutta ei se sitä kaivannut kummankaan mielestä.


Taisi taas olla ainutkertainen ruokalaji. Tuskin maistuu toista kertaa ihan samalta, sillä minähän  pistän aina pannulle, mitä mieleen juolahtaa ja kaapista sattuu löytymään.

Ihmettelin itsekin, etten tullut tällä kertaa rouhaisseeksi pippurimyllyä, en lisänneeksi  joukoon murskattuja korianterin siemeniä, rose-pippuria tai thai-maustetta. Niitä kaikkia  tai jotain niistä laitan aika usein. Kurkumaakaan ei tähän tarvittu kauniin värin loihtimiseksi. Ravut ja sienet oli mainio yhdistelmä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haluaisitko kommentoida tähän jotain?