WhatsApp-suhteita

Kännykkä surisee. Liu'utan näytön vihreää luuria oikealle:
"Mummii!" kajahtaa Namibiasta korvaani. Etäisyys kutistuu hetkeksi. 

Kun mies on Malagassa ja minä Suomessa, kun tytär perheineen on Namibiassa ja minä täällä pohjoisessa, hoidetaan suhteita WhatsApp -viestein ja -puheluin. WhatsApp, samoin Messenger, ovat vilkkaasi käytössä myös silloin kun itse olen Malagassa ja ystävät ovat täällä pohjoisessa tai matkaavat maailmalla.

En suinkaan rakasta puhelimia enkä niillä viestimistä, kiitos taannoisen leipätyöni, mutta silloin kun ei pääse kasvokkain rakkaitten tai ystävien kanssa se on oivallinen kapine. Ja nythän puhelu ei enää välttämättä maksa mitään. Niin tai eihän mikään ole ilmaista, joka kuukausi maksan kuitenkin internetyhteydestä, joten siitä kannattaa ottaa ilo irti. Tässä kahden maan elämässä maksan siitä kaksinkertaisesti, sillä tarvitsenhan yhtedet molempiin koteihin.

Neljän Malaga-talven jälkeen alkaa elo vuositasolla olla uomissaan. Talvet siellä, kesät täällä - vuosi lähes puoliksi. Joku vuosi siellä enemmän, joskus taas täällä. Alan vähitellen tottua myös tähän etäsuhteeseen Espanjaan muuttaneen puolison kanssa. Onneksi hän sentään viettää täällä kanssani kesää - niin jahka se ehtii ensin lämmetä...

Ehkä tulevaisuudessa vietämme taas myös aikaa tuolla päivätasajan eteläpuolella ja ehkä haluan viettää jonkin kuukauden  myös pakkasissa hankien keskellä. Täytyy toivoa, että vuosia on edessä paljon, että ehdin toteuttaa kaikki mahdolliset variaatiot.

Paluu kumpaa tahansa kotiin vaatii kuitenkinn oman veronsa. Olen nyt ollut Suomessa vajaan neljä viikkoa - hui niinkö kauan, kuvittelin että vähemmän. Jälleen kerran olin rakentanut tähän alkuun aikamoisen ohjelman. Onneksi se sattumien kautta hiukan keventyi. Tänään tuntuu, että olen rauhoittunut. Illalla saunoin ensimmäisen kerran oikein ajan kanssa, vuoroin löylytellen, vuoroin vilvoitellen, lämmöstä ja maisemasta nauttien. Uin jopa parikymmentä vetoa laiturinpään uimarappusilta rantaan.  Päijänteen peruskylmä vesi olikin +17. Lähes helteisen päivän jälkeen pohjoistuuli toi lämpimän pintaveden riemukseni. Kunpa osaisin nauttia kaikista päivistä kuin tästä, hommatkin sujuivat kuin itsestään. Auto tuli pestyä, kukkia istutettua, siivottua ja lenkkeiltyä. Nyt uni maistuu.