Kun lattialta ylösnouseminen ei suju enää vaivatta, kun viimetalvinen onnettomuus jätti pysyvää vaivaa oikeaan takareiteen - kai silloin pitäisi turvautua kuntosaliin? Onko pakko?
Noin kahden korttelin päässä on kuntosali. Karvan alle kolmellakympilllä kuukaudessa pääsisi käsiksi kaikkiin herkkuihin, niin lupaa ainakin mainoslakana. Tarjolla on laitteiden lisäksi pilatesta, zumpaa, joogaa, bodypumppia... pitkä lista kaikenlaista. Tiedän, että jos mielin nousta lattialta reippaammin tai ylipäätään päästä ylös vielä parin vuoden päästä, siitä kaikesta (valikoiden) olisi minulle hyötyä. Mutta kun vastustaa!!
En saa aikaiseksi lähteä edes tutustumaan, vaikka pari viikkkoa sitten päätin mennä kirjoille marraskuun alusta. Elintasorannekkeeni (siis se aktiiviranneke) on saanut minun näkemään kuinka paljon päivässä pitää vähintään liikkua - kolme kävelylenkkiä. Päijänteen rannalla se onnistui ilman muuta, jo tontilla kävely - puiden haku saunalle, rannassa käynti, nikkarituvassa poikkeaminen ja naapurissa pistäytyiminen toivat askeleita aika lailla - siis ihan arkiliikunta. Lisäksi koira vaati osansa. Siinä se. Ja ranneke ilmoitti iloisesti että tavoitteeseen on päästy ja se on ylitettykin - 12000 askelta ei ollut pulma.
Täällä 10000 askelta tuottaa joinain päivinä tiukkaa, illalla täytyy keksiä vielä jotain että ranneke palkitsee. Kuntosali varmaan auttaisi tuossa. Vatsalihakset hoituisivat, ehkä jalan lihaskin alkaisi toimia paremmin, issias lopettaisi itsestään ilmoittelun. Mutta se olisi minulle suorittamista. Haluaisin nautintoa.
Aamupäivällä kävelin rannalla, pysähdyin kahville, juttelin puolen tunnnin puhelun Suomeen ystävättärelle. Hän ymmärsi vastustukseni, hän inhoaa kuntosaleja ja aikaan sidottuja asioita. Mutta hän on äitinsä omaishoitaja kahden kerroksen rinnetalossa. Arkiliikuntaa tulee ihan itsestään.
Puhelun jälkeen kävelin vesirajassa, keräsin kukkapurkin mullan peitteeksi valkoisia pikkukiviä ja simpukanpalasia - huuhtelin niitä ja jalkojani aalloissa. Etenin hiljakseen, nautin ja annoin ajatukseni kulkea vapaasti. En todellakaan kaivannut kuntosalille.
Nyt siis vain täytyisi saada itseään niskasta kiinni ja kehittää kunto-ohjelma, jonka voin toteuttaa kotona. Jumppamatto löytyy ja se 3 kilon kuntosalli. Vatsalihasliikkeet vaativat mietiskelyä. Syväkyykkyjä tehdessä napsuvat nivelet pahasti ja oikea takareisi kramppaa. Siis jotain muuta. Katsotaan kuinka mummin käy. Sinne kuntosaliin en nyt kuitenkaan lähde. Alan googlettamaan piirustus- tai maalauskursseja - kai sellaisia tästä Picasson synnyinkaupungista pitäisi löytyä. Kerro tai laita linkki, jos tiedät jonkun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?